Ympäristömerkkien ABC: Mitä ja miksi ne merkitsevät?

Joutsenmerkki on ehtinyt jo 30 vuoden ikään. Samalla se on ajankohtaisempi kuin koskaan, mutta mistä ympäristömerkit ovat saaneet alkunsa ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?

Erilaisia ympäristövaikutuksista, luonnonmukaisuudesta ja kierrättämisestä kertovia symboleja löytyy yhä vain useammista pakkauksista. Ympäristönäkökulman yleistyminen on tietenkin kiitettävä trendi, mutta samalla kuluttajan voi olla vaikea vertailla erilaisia väittämiä keskenään. Kaikki on bio-sitä ja eko-tätä, mutta mitä merkeistä pitäisi ajatella?

Ympäristömerkkien juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse ja Joutsenmerkkikin on jo kypsä kolmekymppinen. Selvennetään siis hieman, mitä erilaisten merkkien takana piilee ja mistä erityisesti Joutsenmerkki kertoo.

Ympäristötietoisuus kasvussa

Maailmalla herättiin kulutuksen ympäristövaikutuksiin erityisesti 1970-luvun öljykriisin myötä. Esimerkiksi erilaisia energiatehokkuusvaatimuksia ja pakkausmerkintöjä säädettiin tuolloin viranomaisten toimesta pakollisiksi. Myös tiettyjen kasvinsuojeluaineiden – kuten DDT:n – haittavaikutukset alettiin ottaa vakavasti.

Maailman ensimmäinen riippumaton ympäristömerkki oli Saksassa vuonna 1978 perustettu Blauer Engel, siis “Sininen Enkeli”. Pohjoismaissakin oltiin ajoissa liikkeellä ja Joutsenmerkki näki päivänvalon jo vuonna 1989. EU-maiden yhteinen ympäristömerkki – “EU-kukka” – tuli markkinoille vuonna 1992.

Sittemmin ympäristömerkkien määrä on kasvanut hurjasti, mutta nämä varhaiset edelläkävijät ovat yhä tunnetuimpien ja ennen kaikkea luotetuimpien merkintöjen joukossa. 88 prosenttia suomalaisista kuluttajista tunnistaa Joutsenmerkin. Merkki kuuluu myös Suomen arvostetuimpiin brändeihin.

Monenkirjavia merkkejä

Kansainvälinen standardisoimisjärjestö ISO on luokitellut ympäristömerkit kolmeen eri kategoriaan.

Tyypin 1 ympäristömerkit ovat vapaaehtoisia, useisiin kriteereihin ja elinkaariajatteluun perustuvia riippumattoman tahon sertifioimia merkintöjä. Kriteerejä myös uudistetaan säännöllisesti. Nämä merkit viestivät kuluttajalle, että tuote tai palvelu on kokonaisuutena ympäristön kannalta parhaasta päästä. Sekä Joutsenmerkki että EU-ympäristömerkki kuuluvat tähän kategoriaan.

Joutsenmerkki ja EU-ympäristömerkki huomioivat tuotteen elinkaaren aina raaka-aineista kierrätykseen.
Tyypin 1 ympäristömerkit tarkastelevat tuotteita useista näkökulmista ja koko elinkaaren huomioiden.

Tyypin 2 ympäristömerkit perustuvat valmistajien omiin ilmoituksiin. Esimerkiksi kestävämmästä palmuöljytuotannosta viestivä RSPO-merkki (Roundtable on Sustainable Palm Oil) on tyypin 2 merkki. Vaikka merkkejä ei sinänsä valvo riippumaton taho, ISO on kuitenkin laatinut tyypin 2 merkeille oman standardinsa, joka asettaa tiettyjä perusvaatimuksia ympäristöväitteiden totuudenmukaisuudelle. Tällä pyritään vähentämään kuluttajaa selvästi harhaanjohtavien pakkausmerkintöjen käyttöä.

Tyypin 3 ympäristömerkit ovat niin sanottuja ympäristötuoteselosteita, joita käytetään ensisijaisesti yritysten välisessä viestinnässä. Ympäristötuoteselosteelle voi hankkia kolmannen osapuolen arvioinnin.

Merkit, jotka eivät noudata mitään ISO-standardia, voi yleensä luokitella ainakin osittain harhaanjohtavaksi viherpesuksi. Lisätietoa standardeista löydät esimerkiksi tästä ISO:n julkaisusta.

Mitä Joutsenmerkki oikeastaan merkitsee?

Joutsenmerkki sertifioi tuotteita ja palveluja, ei raaka-aineita. Joutsenmerkittyjen tuotteiden raaka-aineilta toki edellytetään usein muita sertifikaatteja, jos markkinoille on vakiintunut toimiva ja luotettava merkintä (esimerkiksi kestävän metsätalouden FSC- ja PEFC-merkit). Vastaavasti palveluilta (esimerkiksi hotelleilta tai pesuloilta) edellytetään ympäristömerkittyjen tuotteiden käyttöä monissa toiminnoissaan.

Joutsenmerkityn Antell-ravintola IFin väkeä.
Joutsenmerkki arvioi tuotteita ja palveluja kokonaisuuksina. Esimerkiksi turkulainen Antell-ravintola IF on saanut ympäristövastuulliselle toiminnalleen Joutsenmerkin.

Tiettyä raaka-ainetta sisältävän tuotteen saama Joutsenmerkki ei siis tarkoita, että kyseistä raaka-ainetta voisi jatkossa markkinoida muuhun tarkoitukseen “Joutsenmerkittynä”. Kaikkia Joutsenmerkityn palvelun käyttämiä tuotteita ei myöskään voi kutsua “Joutsenmerkityiksi”, vaikka monet niistä sitä ovatkin.

On syytä myös muistaa, ettei “ympäristöystävällistä” kulutusta ole olemassakaan. Joutsenmerkki pyrkii edistämään sitä, että tuotteet, joita me kuitenkin ostaisimme, olisivat mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia. Välillisesti Joutsenmerkki toki rajoittaa kulutustakin, vaatimalla esimerkiksi tehokkaita pakkauksia ja turhien kemikaalien poistamista tuotteista.

Perusvaatimuksena vaikuttavuus

Mikä tahansa tuote ei tietenkään voi saada Joutsenmerkkiä. Ei välttämättä, vaikka se olisi oman luokkansa parhaimmistoa. Uusia Joutsenmerkin tuoteryhmiä harkittaessa noudatetaan niin sanottua RPS-menettelyä:

  • R tarkoittaa relevanssia, eli liittyykö tuoteryhmään ympäristöongelma ja kuinka suuri se on.
  • P tarkoittaa potentiaalia, eli voidaanko ympäristöongelmalle tehdä jotain.
  • S tulee ruotsinkielen sanasta styrbarhet (ohjattavuus), joka määrittelee muun muassa sen, miten hyvin Joutsenmerkki voi ongelmaan puuttua.

Tämä siis tarkoittaa, että jo perusominaisuuksiltaan ympäristön kannalta hyvät tuotteet – kuten vaikkapa aurinkopaneelit – eivät yleensä voi saada Joutsenmerkkiä, koska niihin ei liity ympäristöongelmaa. Ennemmin Joutsenmerkki pyrkii muun muassa erilaisilla energiatehokkuusvaatimuksillaan vähentämään sitä energiantarvetta, jota aurinkopaneeli täyttää.

Esimerkiksi Joutsenmerkityiltä rakennuksilta edellytetään energiatehokkuutta ja aurinkopaneelienkin käyttö palkitaan, vaikkei itse paneeleja voi Joutsenmerkitä.

Kriteerit on kuitenkin laadittu esimerkiksi nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille, joiden tuotanto ja kulutus kuormittavat tavanomaisesti ympäristöä varsin paljon, mutta aidosti kestävämpiä vaihtoehtojakin on olemassa. Esimerkkejä tästä ovat biopolttoaineet. Tuoteryhmällä on siis potentiaalia.

Viherpesun välttämiseksi kriteerejä ei laadita tuoteryhmälle, jos tuotannon ympäristövaikutukset vielä parannusten jälkeenkin olisivat kohtuuttomat. Ellei esimerkiksi uusiutuvia lähteitä polttoaineille olisi olemassa, tuoteryhmälle ei myöskään laadittaisi Joutsenmerkki-kriteerejä. Potentiaalia tai ohjattavuutta ei olisi, jolloin paras reitti olisi pyrkiä poistamaan haitalliset tuotteet markkinoilta kokonaan esimerkiksi lainsäädännön keinoin.

Samoista syistä esimerkiksi yrityskäyttöön myytäville kertakäyttöastioille on laadittu Joutsenmerkki-kriteerit, mutta kuluttajamyynnissä Joutsenmerkittyjä kertakäyttöastioita ei ole. Suurten massojen ateriapalveluissa ja esimerkiksi ulkoilmatapahtumissa kertakäyttöastiat voivat joskus olla perusteltuja, mutta kotitalouskäytössä niitä ei Joutsenmerkillä katsota tarpeellisiksi.

Harkitusti aikaansa edellä

Yksi kriteeri ei voi uskottavasti kattaa kaikkia tuoteryhmiä, vaikka monet Joutsenmerkin perusvaatimukset toistuvatkin tuoteryhmästä toiseen. Tietylle tuotteelle välttämätön ainesosa voi toisaalla olla tarpeeton – eli Joutsenmerkin elinkaariajattelun näkökulmasta siis myös ympäristölle haitallinen. Siksi Joutsenmerkin kriteerit laaditaan asiantuntijoiden toimesta tuotekohtaisesti harkiten.

Teollisuudessa voidaan esimerkiksi sallia voimakkaampia puhdistusaineita, kuin Joutsenmerkityissä kotitaloustuotteissa. Silti Joutsenmerkki rajoittaa teollisuudenkin kemikaalikuormitusta huomattavasti ja huomioi kuluttajien sekä ympäristön lisäksi myös työntekijöiden turvallisuuden. Yritys- ja kuluttajamarkkinoille onkin usein omat erilliset kriteerinsä.

Joutsenmerkin keväällä julkaiseman raportin mukaan 7/10 pohjoismaisesta kuluttajasta kokee, etteivät heidän kulutusvalintansa ole ympäristön kannalta niin hyviä kuin he haluaisivat.

Joutsenmerkin kriteerit kulkevat usein lainsäädännön edellä ja näyttävät suuntaa tulevalle. Vaikka maailman hallitukset hiljalleen heräävät maapallon ympäristöhaasteisiin, ympäristön nykyinen tila ei ainakaan vähennä Joutsenmerkin kaltaisten organisaatioiden tarvetta tulevaisuudessa, kuten Joutsenmerkkiä hallinnoivan Ympäristömerkintä Suomen lisensiointijohtaja Sinikka Karppelin toteaa:

– Koska ilmaston lämpenemisen hidastaminen, eliölajien köyhtymisen estäminen ja resurssien tehokas käyttö ovat myös tulevaisuudessa haasteita, vapaaehtoiselle Joutsenmerkille on tärkeä tehtävä. Joutsenmerkki voi jatkossa edelleenkin haastaa valmistajia kehittämään ympäristön kannalta parempia tuotteita ja toimia asiantuntijaorganisaationa, joka esittää kuluttajille monimutkaista ympäristötietoa yksinkertaisesti.