Mikromuovit ovat pieniä – läpimitaltaan alle 5 mm – muovipartikkeleita, jotka eivät hajoa luonnossa tai hajoavat hyvin hitaasti.
Mikromuovien lähteet
Autonrenkaat ovat suurin mikromuovin lähde vesistöissämme (sade huuhtoo renkaista irtoavat mikromuovit vesistöihin), mutta mikromuovia päätyy meriin ja järviin myös mm. muoviroskan hajotessa pieniksi hipuiksi, tekokuituisten tekstiilien pesusta ja kosmetiikasta.
Ongelmallinen mikromuovi
Pienet muovihiukkaset läpäisevät vedenpuhdistamoiden suodattimet, eivätkä myöskään ehdi hajota puhdistamoilla. Vesistöihin päädyttyään mikromuovit päätyvät mm. kalojen ja äyriäisten ruuaksi ja kertyvät ravintoketjussa.
Mikromuovi on ongelmallinen myös siksi, että muovin lisäaineina käytetään usein haitallisiakin kemikaaleja ja toisaalta muovihiukkaset voivat vesistöissä ”imeä itseensä” ympäristön kemikaaleja. Nämä kemikaalit päätyvät sitten mikromuovipartikkelien mukana eliöihin.
Suomessa mikromuoveja on tutkittu ja löydetty ainakin Kallavedeltä ja Itämerestä.
Joutsenmerkki ja mikromuovit
Joutsenmerkki haluaa rajoittaa mikromuovin aiheuttamia ongelmia ja on siksi kieltänyt mikromuovin käytön kosmetiikassa. Vaikka alle prosentti mikromuoveista on peräisin kosmetiikasta, kannattaa kaikkiin mikromuovin lähteisiin puuttua. Lisäksi kosmetiikka on sellainen mikromuovien lähde, johon jokainen kuluttaja voi vaikuttaa.