Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii julkisten hankkijoiden tekoja

Julkisilla hankinnoilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta. Toteuttamalla kestäviä julkisia hankintoja organisaation vastuullisuustavoitteet ovat lähempänä toteutumista ja samalla ympäristö kiittää.

Julkisen sektorin hankinnoissa piilee mahdollisuus ostovoiman viisaaseen, ympäristöystävälliseen käyttöön. Näissä hankinnoissa liikkuvat summat eivät nimittäin ole pieniä. Julkinen sektori Suomessa hankkii tavaroita ja palveluja vuosittain noin 35 miljardilla eurolla, mikä vastaa lähes 20 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kaupungit ja kunnat ovat suurimpia päästäjiä. Vuonna 2015 julkisten hankintojen kokonaishiilijalanjäljestä yli puolet aiheutui kuntien toiminnasta. Suurin osa päästöistä aiheutuu energiankäytöstä eli lämmityksestä, sähköstä ja kaasusta sekä rakentamis- ja kunnossapitopalveluista.

PTCServices Oy:n julkisten hankintojen asiantuntija Susan With korostaa, että kuntien roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa ei tule vähätellä.

– Kunnilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä julkisen sektorin hankinnat ovat euromäärissä suuret. Jos tässä 35 miljardissa eurossa huomioitaisiin nykyistä suuremmissa määrin ympäristönäkökohdat, alkaisi se pikkuhiljaa vaikuttamaan.

Hankintalaki vauhdittajana

EU-direktiivien myötä Suomessa otettiin käyttöön uudistettu hankintalaki vuonna 2017. Sen lähtökohtana on, että hankintayksiköt voivat edellyttää kilpailutuksen kohteena olevilta tuotteilta tai palveluilta tiettyä ympäristömerkkiä. Merkkiä voidaan vaatia näytöksi siitä, että hankinnan kohde vastaa vaadittuja ympäristöominaisuuksia. Merkki voi myös toimia näyttönä sosiaalisten vaatimusten täyttymisestä. Ympäristövaatimusten hyödyntäminen vaihtelee kuitenkin kunnittain.

– Etenkin suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa on osaamista, tietämystä ja myös uskallusta hyödyntää ympäristökriteereitä. Kaikissa hankintayksiköissä ei kuitenkaan aina ole osaamista saati resursseja ympäristöasioiden huomioimiseksi, ja on saatettu jämähtää ikään kuin vanhan hankintalain mukaiseen malliin, jossa tiettyä ympäristömerkkiä ei saanut suoraan edes mainita, With toteaa.

Päivitetty lainsäädäntö on tuonut myös muita ympäristölle suopeita tekijöitä julkisten hankintojen piiriin. Lakiin sisältyy esimerkiksi mahdollisuus käyttää elinkaarikustannuksia vertailuperusteena sekä innovaatiokumppanuus, jossa innovointi on mahdollista keskittää ympäristönäkökohtiin.

Kunnat ovat selvästi rohkaistuneet ympäristövaatimusten hyödyntämisessä hankintalain muutosten myötä. Samalla vallitseva kestävyystrendi on osaltaan vaikuttanut ympäristömerkittyjen hankintojen kysynnän kasvuun.

– Ympäristöystävällisyys on nykyään ihmisten jokapäiväisessä elämässä mukana, ja sitä kautta se valuu myös työpaikalle.

Kunnat suunnannäyttäjinä

Osa kunnista on toimissaan kuitenkin jopa lakia edellä. Within mukaan useilla kunnilla on ympäristöstrategioita, joissa on pakotettu ottamaan tietyissä tai kaikissa hankinnoissa ympäristönäkökohdat huomioon. Strategioissa vaaditaan esimerkiksi hankinnan kohteelta ympäristötekoihin ohjaavaa ympäristösuunnitelmaa.

– Jotkut (kunnat) haluavat tietysti myös olla edelläkävijöitä ja nimenomaan profiloitua ympäristöystävällisiksi kunniksi. Kunnissa tehdään myös ympäristötilinpäätöksiä, joissa vuoden lopussa kootaan hankintojen ympäristöteot yhteen ja lasketaan niille euromäärät, With kertoo.

Kunnat ovat myös pikkuhiljaa heränneet vaativamman ostajan rooliin.

– Vaaditaan, pyydetään ja jopa räätälöidään. ”Me haluttaisiin nyt tällaista, olisiko teillä ratkaisua asiaan ja jos ei ole, niin kiitos ja hei, valitsemme sitten jonkun toisen!”

Kuntien ympäristömerkityt hankinnat jalkautuvat usein helpoiksi miellettyihin tuoteryhmiin kuten toimistotarvikkeisiin, siivousaineisiin ja kalusteisiin. Kasvavana toimialana With näkee rakentamisen. Joutsenmerkitysti onkin Suomessa rakennettu jo esimerkiksi päiväkoti ja koulurakennus.

Vaikka tiettyä ympäristömerkkiä saa nykyään vaatia, on merkkien hyödyntäminen yhä vapaaehtoista. With kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa ympäristönäkökohtien huomiointi julkisissa hankinnoissa tullaan säätämään hankintalain tasolla pakolliseksi.

– Odotan innolla sitä hetkeä, kun ollaan siinä lainsäädäntötilassa, että on pakko.

Susan Within vinkit julkisille hankkijoille

• Ympäristömerkin koko kriteeristöä ei kannata aina vaatia, vaan kriteereistä voi poimia tietyt relevantit kohdat. Tarkista, onko merkin koko kriteeristön vaatiminen edes mahdollista halutun tavaran, palvelun tai esimerkiksi rakennusurakan kohdalla.
• Hankintalainsäädäntö ei ohjaa mitä hankitaan vaan ainoastaan tapaa, miten hankkii. Hyödynnä rohkeasti eri asiantuntijoita, jotka osaavat neuvoa, mitä kannattaisi huomioida sekä missä vaiheessa hankintaa. Tämä auttaa kohdentamaan vaatimukset oikein.
• Ota pieniä askeleita. Moni hyvä hankinta menee pieleen kiireen takia ja pahimmillaan koko hankintaprosessi on aloitettava alusta.
• Mieti, vaaditko vaatimuksien täyttymistä jo heti sopimuksen alkaessa vai esimerkiksi vasta myöhemmin sopimuskauden kuluessa. Myös sopimuskauden aikana on mahdollista ohjata hankintaa ympäristöystävälliseen suuntaan.
• Jos et itse ymmärrä asetettua vaatimusta, ei sitä ymmärrä varmasti tarjoakaan. Tutustu siis kriteereihin ennen niiden asettamista.