Kestävän kulutuksen professori Eva Heiskanen: “Yksilön valintojen lisäksi tulee kiinnittää huomio rakenteisiin, sillä niitä muutetaan ainoastaan yhdessä”

Vuonna 2019 maailman ylikulutuspäivä koitti historiallisen aikaisin, 29. heinäkuuta. Suomalaiset viettivät näitä pitoja neljä kuukautta keskiarvoa aikaisemmin huhtikuussa.

Maailman ylikulutuspäivä koittaa sinä päivänä, kun ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Suurimmat syypäät tähän ovat energiantuotanto, liikenne ja ruoantuotanto. 

Mitä voimme tehdä? Entä miksi Joutsenmerkki on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan? Keskustelimme aiheesta Helsingin yliopiston kestävän kulutuksen professorin Eva Heiskasen kanssa.

Helsingin yliopiston kestävän kulutuksen professori Eva Heiskanen
Helsingin yliopiston kestävän kulutuksen professori Eva Heiskanen

Kansalaisten kulutusvalinnat puhututtavat. Mitä syöt, miten kuljet ja millä lämmität ovat esillä niin julkisessa keskustelussa kuin kahvipöydässä. Kulutuksen vähentämisessä pitäisi Heiskasen mukaan ennen kaikkea keskittyä uusien kulutustottumusten muodostumiseen ja siihen, että niistä ei muodostuisi välttämättömiä. Käsitys asioiden tarpeellisuudesta on usein suhteellista ja muuttuu ajan mittaan.

– Nyt ulkomaan matkailusta on tullut välttämättömyys. Jos sanoo “en ole koskaan käynyt ulkomailla”, alkaa vaikuttaa jopa juntilta tai kummalliselta. Se on tietyssä mielessä sosiaalinen tai kulttuurinen välttämättömyys, ja tästä näkökulmasta lähtisin kulutusta vähentämään.

Vaikka yksilön valinnat ovat tapa vaikuttaa, tulee huomioida myös yhteiskunnan merkitys.

– Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Sen lisäksi, että tarkastellaan yksilön valintoja ja tekoja, tulee kiinnittää huomio rakenteisiin. Ihmisen on yksin vaikea niitä muuttaa, vaan se tapahtuu ainoastaan yhdessä, Heiskanen toteaa.

Jos katsoo historiaa, ovat yhteiskunnallisen muutoksen aloitteet tulleet usein yksilöiltä ja pieniltä ryhmiltä. Muutosta kaipaavat yksilöt ovat tärkeässä asemassa vaihtoehtojen esittelijöinä, joita esimerkiksi kaupunki voi lähteä sittemmin skaalaamaan ja toteuttamaan.

Heiskanen muistuttaa, että yksilöille on kuitenkin turha laittaa liian suurta vastuuta, sillä meillä on elämänkaaren aikana hyvin erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Siksi yhteiskunnan tehtävänä on asettaa reunaehdot ja toteuttaa haluttu siirtymä. Säätelyä tulee myös osata muuttaa uuden tiedon myötä.

– Esimerkiksi sellainen vaatimus, että tietty määrä parkkipaikkoja pitää rakentaa tietylle määrälle ihmisiä. Näitä määräyksiä ollaan nyt muuttamassa koska nähdään, että oma auto ei ole ainoa tapa millä nykyään voidaan liikkua.

Tärkeää on ennen kaikkea varmistaa pelin reiluus, jotta niin hyödyt kuin kustannukset jaetaan tasan. Näin kukaan ei joudu uhrautumaan liikaa.

Rakennetun ympäristön hiilijalanjälki suurin

Ympäristöministeriön mukaan rakennettu ympäristö kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä energiasta. Ruohonjuuritasolla vaikutusta voi pienentää suosimalla kestävämpää lämmitysratkaisua sekä sähkön- ja vedenkulutusta. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on todella tarpeellista.

– Se on kestävää kulutusta, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Kaikkien tilojen ei tarvitse olla siinä omassa asunnossa, sillä palveluita voi saavuttaa eri tavoin. Positiivinen kehitys uudisrakentamisessa on ollut se, että aina ei rakenneta asuntokohtaisia saunoja. Vaihtoehtoisesti voi käydä kaupungin yleisessä saunassa.

Myös rakennusten suunnittelulla ja muotoilulla on merkitys, sillä suuremman pinta-alan asunnot kuluttavat luonnollisesti enemmän. Heiskanen vertaa tässä Suomea Japaniin, jossa tilan käytön tehokkuutta ja järkevyyttä on aina arvostettu.

Joutsenmerkki tarjoaa myös mahdollisuuden asumisen kulutusvaikutuksen pienentämiseen. Joutsenmerkitty talo asettaa rajat energiankulutukseen ja vaatimuksia uusiutuvan energian käyttöön. Rakentamisessa käytettyjä rakennusmateriaaleja sekä kemikaaleja valvotaan, ja merkki takaa hyvän sisäilman, ilmanvaihdon ja valaistuksen. Tuorein lisäys kriteeristöön on hiilijalanjälkilaskenta.

Jos joka neljäs suomalainen asuisi Joutsenmerkityssä A-energialuokan asunnossa, suomalaisten vuosittaiset päästöt vähenisivät 870 000 tCO2. Tämä vastaa 5 prosenttia kaikkien kotitalouksien asumisen ja energian hiilijalanjäljestä.

Ympäristömerkki on yhteistoiminnan muoto

Ympäristömerkin voi nähdä yhtenä yhteistoiminnan muotona. Heiskanen kuvailee sen olevan kuin kuluttajien yhteinen tahtotila, minkä avulla kestävät vaihtoehdot määritellään. Parhaimmillaan se levittää ympäristöystävällisiä ratkaisuja muihin tuotteisiin.

– On tutkittu, että ympäristömerkki vaikuttaa myös niiden tuotteiden tuotekehitykseen, jotka eivät merkkiä itse hae. Se toimii eräänlaisena standardina osoittaen kestävän tuotteen ominaisuudet. Siinä mielessä se on tärkeä.

Lisäksi ympäristömerkki pitää huolen kuluttajan valintojen helppoudesta. Ympäristöystävällisen ja turvallisen ostopäätöksen voi tehdä, vaikka ei tuntisikaan tuotteiden ominaisuuksia. Tämä toteutuu esimerkiksi kemikaaleja sisältävissä pesu- ja puhdistusaineissa.

Ympäristömerkintää tarvitaan myös tulevaisuudessa. Heiskanen näkee Joutsenmerkin avainkysymyksenä sen, saadaanko tehtyä kriteerejä uusille tuoteryhmille. Hän toivoo merkin panostavan entistä enemmän esimerkiksi pientalojen ympäristömerkintään.

Joutsenmerkki erottuu “merkkiviidakossa” riippumattomuudella ja vapaaehtoisuudella.

– Näitä ympäristöväittämiä tulee koko ajan lisää ja lisää, joten työkalut joilla markkinat tehdään läpinäkyvimmiksi, ovat tervetulleita.