Kestävän kulutuksen professori Eva Heiskanen: ”Yksilön valintojen lisäksi tulee kiinnittää huomio rakenteisiin”

Vuonna 2019 maailman ylikulutuspäivä koitti historiallisen aikaisin 29. heinäkuuta. Suomalaiset viettivät näitä pitoja jo neljä kuukautta keskiarvoa aikaisemmin huhtikuussa.

Maailman ylikulutuspäivä koittaa sinä päivänä, kun ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Suurimmat syypäät tähän ovat energian- ja ruoantuotanto sekä liikenne.

Mitä voimme tehdä? Entä miksi Joutsenmerkki on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan? Keskustelimme aiheesta Helsingin yliopiston kestävän kulutuksen professorin Eva Heiskasen kanssa.

Kansalaisten kulutusvalinnat puhututtavat. Mitä syöt, miten kuljet ja millä lämmität ovat esillä niin julkisessa keskustelussa kuin kahvipöydässä.

Kun puhutaan kulutuksen vähentämisestä, pitäisi siinä Heiskasen mukaan keskittyä ennen kaikkea uudenlaisten kulutustottumusten muodostumiseen ja siihen, että niistä ei muodostuisi välttämättömiä. Käsitys asioiden tarpeellisuudesta kun on usein suhteellista ja nämä käsitykset myös muuttuvat ajan mittaan.

– Nyt ulkomaan matkailusta on tullut välttämättömyys. Jos ilmoittaa, ettei ole koskaan matkustanut ulkomaille, alkaa vaikuttaa jopa juntilta tai kummalliselta. Se on tietyssä mielessä sosiaalinen tai kulttuurinen välttämättömyys, ja tästä näkökulmasta lähtisin kulutusta vähentämään, Heiskanen toteaa.

Vaikka yksilön ekologisemmat kulutusvalinnat ovat tärkeässä osassa muutoksessa, tulee myös yhteiskunnan rakenteiden merkitys ja niihin vaikuttaminen huomioida.

– Sen lisäksi, että tarkastellaan yksilön valintoja ja tekoja, tulee kiinnittää huomio rakenteisiin. Niitä on ihmisen yksin vaikea muuttaa, sillä se tapahtuu ainoastaan yhdessä.

Jos katsoo historiaa, ovat yhteiskunnallisen muutoksen aloitteet tulleet usein yksilöiltä ja pieniltä ryhmiltä. Muutosta kaipaavat yksilöt ovat tärkeässä asemassa vaihtoehtojen esittelijöinä, joita esimerkiksi kaupungit voivat sittemmin lähteä skaalaamaan.

Heiskanen kuitenkin muistuttaa, että yksilöiden niskaan ei tulisi kaataa liian suurta vastuuta, sillä jokaisella on elämänkaaren aikana hyvin erilaiset vaikuttamismahdollisuudet. Siksi yhteiskunnan tehtävänä on asettaa reunaehdot ja toteuttaa haluttu siirtymä. Säätelyä tulee myös osata muuttaa uuden tiedon myötä.

– Esimerkiksi sellainen vaatimus, että tietty määrä parkkipaikkoja pitää rakentaa tietylle määrälle ihmisiä. Näitä määräyksiä ollaan nyt muuttamassa koska nähdään, että oma auto ei ole enää ainoa tapa millä nykyään voidaan liikkua.

Tärkeää on Heiskasen mukaan ennen kaikkea varmistaa pelin reiluus, jotta hyödyt sekä kustannukset jaetaan tasan. Näin kukaan ei joudu uhrautumaan liikaa.

Rakennetun ympäristön hiilijalanjälki suurin

Ympäristöministeriön mukaan rakennettu ympäristö kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä energiasta. Ruohonjuuritasolla vaikutusta voi pienentää suosimalla kestävämpää asunnon lämmitysratkaisua sekä sähkön- ja vedenkulutusta. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on todella tarpeellista.

– Se on kestävää kulutusta, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Kaikkien tilojen ei tarvitse olla juuri omassa asunnossa, sillä palveluita voi saavuttaa eri tavoin. Positiivinen kehitys uudisrakentamisessa on ollut se, että aina ei rakenneta asuntokohtaisia saunoja. Vaihtoehtoisesti voi käydä esimerkiksi kaupungin yleisessä saunassa, Heiskanen kertoo.

Myös rakennusten suunnittelulla ja muotoilulla on merkitys, sillä suuremman pinta-alan asunnot kuluttavat luonnollisesti enemmän. Heiskanen vertaa tässä Suomea Japaniin, jossa tilan käytön tehokkuutta ja järkevyyttä on aina arvostettu.

Joutsenmerkki tarjoaa mahdollisuuden asumisen kulutusvaikutuksen pienentämiseen. Joutsenmerkitty talo asettaa tiukat rajavaatimukset energiankulutukseen ja uusiutuvan energian käyttöön. Rakentamisessa käytettyjä rakennusmateriaaleja sekä kemikaaleja valvotaan, ja merkki takaa hyvän sisäilman, ilmanvaihdon sekä valaistuksen. Tuorein lisäys ympäristömerkin kriteeristöön on rakennuksen hiilijalanjälkilaskenta.

Jos joka neljäs suomalainen asuisi Joutsenmerkityssä A-energialuokan asunnossa, suomalaisten vuosittaiset päästöt vähenisivät 870 000 tCO2. Tämä vastaa 5 prosenttia kaikkien kotitalouksien asumisen ja energian hiilijalanjäljestä.

Ympäristömerkki on yhteistoiminnan muoto

Ympäristömerkin voi nähdä yhtenä yhteistoiminnan muotona. Heiskanen kuvailee sen olevan kuin kuluttajien yhteinen tahtotila, minkä avulla kestävät vaihtoehdot määritellään. Parhaimmillaan se levittää ympäristöystävällisiä ratkaisuja muihin tuotteisiin.

– On tutkittu, että ympäristömerkki vaikuttaa myös niiden tuotteiden tuotekehitykseen, jotka eivät merkkiä itse hae. Se toimii eräänlaisena standardina osoittaen kestävän tuotteen ominaisuudet. Siinä mielessä se on tärkeä.

Lisäksi ympäristömerkki pitää huolen kuluttajan valintojen helppoudesta. Ympäristöystävällisen ja turvallisen ostopäätöksen voi tehdä, vaikka ei tuntisikaan tuotteiden tarkkoja ominaisuuksia. Tämä toteutuu esimerkiksi kemikaaleja sisältävissä pesu- ja puhdistusaineissa.

Ympäristömerkintää tarvitaan myös tulevaisuudessa. Heiskanen näkee Joutsenmerkin avainkysymyksenä sen, saadaanko tehtyä kriteerejä uusille tuoteryhmille. Hän toivoo merkin panostavan entistä enemmän esimerkiksi pientalojen ympäristömerkintään.

Joutsenmerkki erottuu ”merkkiviidakossa” riippumattomuudella ja vapaaehtoisuudella.

– Näitä ympäristöväittämiä tulee koko ajan lisää ja lisää, joten työkalut joilla markkinat tehdään läpinäkyvimmiksi, ovat tervetulleita.