Kuntaministeri Paatero: Suomesta vastuullisten hankintojen edelläkävijä?

Valtio ja kunnat voivat suurella ostovoimallaan näyttää vaikuttavaa esimerkkiä hankintojen vastuullisuudessa. Kuntaministeri peräänkuuluttaa panostuksia hankintaosaamiseen ja vastuullisuuteen.

Vastuullisuusmerkit kuten Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki, Reilu kauppa ja Luomu auttavat sekä kuluttajia että hankkijoita tekemään ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä valintoja.

Julkisten hankintojen suuri määrä tuo mukanaan myös paljon vaikutusvaltaa. Millaisia valintoja julkiset hankkijat tekevät? Miten hankintojen vastuullisuutta pitäisi kehittää ja miten strategiset linjaukset viedään käytäntöön?

Haastattelimme kuntaministeri Sirpa Paateroa (sd.) julkisten hankintojen vastuullisuudesta.

Onko vastuullisuus uusi musta?

– Ainakin tavoitteiden tasolla kyllä. Meillä riittää silti vielä tekemistä, että kaikilla hankintayksiköillä on mustaa yllä. Julkisten hankintojen sosiaalisessa, ekologisessa ja taloudellisessa vastuullisuudessa riittää parannettavaa, mutta on hienoa, että niiden merkitys ymmärretään laajasti. Tämä kävi ilmi, kun kansallista julkisten hankintojen strategiaa valmisteltiin isolla joukolla.

Miksi jokaisen kunnan pitäisi olla kiinnostunut hankintojen vastuullisuudesta?

– On arvioitu, että kuntien eri yksikköjen hankinnat ovat vuositasolla jopa 30 miljardia euroa eli enemmän kuin kuntien itse keräämät runsaan 20 miljardin euron verotulot. Siksi hankinnat ovat kunnille keskeinen työkalu, jolla ne voivat vaikuttaa. Ne ovat paljon enemmän kuin saatu palvelu tai tuote ja niistä maksettu hinta. Yhteiskunnan kannalta on yhtä lailla olennaista, miten tuote tai palvelu tuotetaan, sillä sen vaikutukset ovat laajat. Esimerkiksi kunnan rakennustyömaalla pimeästi toimiva yritys tarkoittaa paitsi pienempiä kunnan verotuloja myös menetettyä urakkaa rehelliselle yrittäjälle.

Mitä pidät syksyllä julkaistun kansallisen hankintastrategian tärkeimpinä huomioina?

– Ensiksi kyseessä on ensimmäinen aidosti kansallinen laajassa yhteistyössä valmisteltu strategia, joka mahdollistaa sen, että muutos voi toteutua laajasti. Toiseksi isoon rooliin on otettu strategisen tason päätöksistä vastaava johto. Vastuulliset hankinnat ovat mahdollisia vain, jos niiden merkitys nähdään kunnan johdossa ja valtuustossa. Hankintaosaamiseen ja vastuullisuuteen kannattaa satsata, jotta hankinnoista saadaan suurin hyöty.

Miten kunnat saadaan siirtymään sanoista tekoihin ja viemään strategiaa käytäntöön? Miten tavoitteiden toteutumista mitataan?

– Strategiaan on kytketty toimeenpanosuunnitelma sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen laatimat monipuoliset mittarit, joilla toteutumista seurataan. Monet kunnat ovat jo ottaneet strategian omakseen ja saavat tukea sen toteutukseen. Valtiolla strategia on viety osaksi esimerkiksi tulosohjausta ja budjettiprosessia. Hankintojen kehittämisestä vastaavana ministerinä tehtäväni on varmistaa, että Suomi on hallituskauden päättyessä edelläkävijä hankintojen vastuullisuudessa. Se vaatii tekoja.

Mikä hidastaa vastuullisuuskriteerien yleistymistä hankinnoissa? Entä missä on jo edistytty?

– Vastuullisuuskriteerien käyttö edellyttää erityisosaamista esimerkiksi hankintaketjuihin liittyvistä laatu-, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksistä. Pienillä hankintayksiköillä ei tällaista osaamista usein ole, kun suuremmillakin on kehitettävää. Olennaista on, että hankintayksiköt kehittävät omaa osaamistaan ja saavat myös tukea paitsi kriteerien käyttämiseen myös vuoropuheluun yritysten kanssa ja sopimuskauden aikaiseen valvontaan. Tätä tukea tarjoaa esimerkiksi kuntien yhteishankintayksikkö Hansel ja kestäviä hankintoja edistävä Keino-osaamiskeskus.

Olennaista on myös luoda valmiita toimintamalleja ja sopimusehtoja, joita kuntien on helppo ottaa käyttöön. Esimerkiksi Senaatti-kiinteistöissä on onnistuttu vähentämään rakennustyömaiden harmaata taloutta ja parantamaan työn laatua toimintamallilla, johon kuuluu laiminlyöntien sanktiointi sopimusehdoilla sekä niiden valvonta. Hanselissa ja kunnissa on otettu käyttöön sopimusehtoihin käytännesääntöjä, joilla helpotetaan työntekijöiden oikeuksien varmistamista alihankintaketjuissa.

Mitä hyötyä vastuullisuusmerkeistä (esim. Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki, Reilu kauppa, Luomu) on julkisille hankkijoille?

– Vastuullisuusmerkit edellyttävät niihin liittyvien vastuullisuusehtojen täyttämistä. Nämä ehdot auttavat hankintayksiköitä omien vastuullisuuskriteeriensä määrittelyssä. Ne ovat siis tärkeä referenssi ja on iso hyöty, että merkkejä on jo olemassa. Merkit auttavat myös yrityksiä vastuullisuuden parantamisessa, sillä pelkkä lakien noudattaminen ei riitä vastuullisuuden varmistamiseen. Ne voivat siis tuoda kilpailuetua myös julkisissa hankinnoissa, kun hankkijat käyttävät samoja kriteerejä.

Kuva: Valtioneuvosto, Laura Kotila