Julkiset hankinnat wau-ilmiöksi?

Viestinnän ihmisenä sanoilla on minulle suuri merkitys. Joskus jokin sanonta tai sanapari uppoaa heti ja saa aikaan wau-tunteen. Sitten on niitä, jotka eivät tee tätä vaan kuulostavat tylsältä jorinalta. Sanapari julkiset hankinnat kuuluu tähän viimeksi mainittuun kategoriaan.

Kirjoittaja Minna Kinnari toimii Joutsenmerkin viestintäasiantuntijana

Sanapari julkiset hankinnat kuuluu tähän viimeksi mainittuun kategoriaan. Tylsää virkamieskieltä, ajattelin aluksi. Kun sitten työni puolesta uppouduin aiheeseen, havahduin siihen, miten merkittävästä asiasta on kyse. Ja miten paljon julkisilla hankinnoilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista ruokaa lapset ja vanhukset päiväkodeissa, kouluissa ja palvelutaloissa saavat sekä millaisia pesu- ja puhdistusaineita tai siivouspalveluita kunnan omistamissa tiloissa käytetään.

Julkinen sektori Suomessa hankkii tavaroita ja palveluja vuosittain noin 35 miljardilla eurolla. Määrä on noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisella sektorilla on siis sekä mahdollisuus että velvollisuus käyttää valtavaa ostovoimaansa viisaasti.

Vastuullisuusmerkkien – Joutsenmerkin, EU-ympäristömerkin, Reilun kaupan ja Luomun –  tekemän tutkimuksen (kevät 2016) mukaan kuitenkin vain alle puolella kunnista on yleisiä vastuullisuuteen liittyviä ohjeita, jotka on kirjattu hankintaohjeistukseen.

Vastuullisuusmerkit haastavatkin kunnat nyt lisäämään kestäviä hankintoja. Uusi hankintalaki tulee voimaan tämän vuoden aikana ja se antaa julkisille hankkijoille entistä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon vastuullisuusmerkkien kriteerit.

Viestijänä en voi kuitenkaan olla miettimättä, että kukakohan keksisi sanaparille julkiset hankinnat ilmaisun, joka saisi heti aikaan wau-fiiliksen? Sisältönsä puolesta julkiset hankinnat ansaitsisivat oman ”halpuuttamis-markkinointiteon”.